CLIFFS OF MOHER !!!
NONIIN! Nyt palailen sunnuntain Cliffs of Moher retkestä.
Käytettiin samaa retkimestajärkkääjää, kun millä olin silloin viikkoa aikaisemmin sunnuntaina ollu Connemarassa. Heräiltiin su aamusta siinä puol 9 ja valmistauduttiin lähtöön kohti Coach Stationia. Sieltä bussi lähtiki sitte kello 10 matkaan kohti Burrenia ja sitä kautta Doolinin pikkukylään, jonka jälkeen päästäis itessään kallioille.
Matkan varrella Burrenissa pysähdyttiin jo melko pian lähdön jälkeen yhen linnan raunioitten kohdalla ja päästiin otteleen kuvia. Piti mennä semmosen pikku muurin yli, missä oli ihan snadi rako ja se vasta oliki mielenkiintosta. Mutta hyvin selvittiin vaikka muutama daami vetikin siinä mutaan polvilleen.
Matka jatkui taas ja tällä kertaa muuten tykkäsin kuskista paljon enemmän, hän oli oikeesti hauska ja ei löpöttänyt liikoja historiasta eikä mitään pikkutarkkoja yksityiskohtia. Irkkumusaa soitettiin paljon kans mikä oli tosi jees! Seuraava minipysähdys tehtiin Baby Cliffs kallioilla, niiltä näkyi kanssa Cliffs of Moher mutta ne oli vielä tosi kaukana. Oltiin Emmankaa niin innoissaan jo noista Baby Cliffseistä että ei mitään rajaa. Sieltä sai makeita kuvia, kun sää oli just silloin aurinkoinen. Välillä tuli vettä, välillä rakeita, välillä räntää, mut onneks sitä aurinkoakin saatiin!
Baby Cliffseiltä suunnattiin sitten Doolinin pieneen kylään, missä päästiin syömään lounasta paikalliseen pubiin. Tais ollakkin ainoo pubi koko mestassa, mutta oli ihan jees! Monesti ruuat on ollu vaan vähän mauttomia, höh. Doolinissa aikaa oli tunti, ja syömisessä meniki melkee koko aika, kun koko bussilastillinen meni vetää mättöä. Mutta ehittiin onneks ottaa kuvat symppiksestä kadusta ja nätistä joesta mikä virtas Doolinin läpi.
Bussikuski Tom infos sit meille, että käytäis pikapysähdyksellä Doolinin satamassa, koska sieltä taas näkyis hienosti Moherin kalliot. Ja niin näky, mutta samantien kun jäätiin bussista ja kipitettiin merelle päin ottaa kuvia, niin ihan jäätävät rakeet alko paiskoo pitkin naamaa. Sain kokonaiset 2 kuvaa otettua, kun rakeet nipisti ja sattu niin paljon, että oli pakko juosta takasin bussiin. Hieno tää Irlannin sää kyllä!
No mutta SITTEN JEE, kohokohta, eli matka jatku kohti Cliffs of Moheria. Ajettiin satamasta sinne n. 10min ja sit päästiikin bussista ulos ja tadaaa, ihan jäätävä tuuli. No se nyt oli odotettavissa, koska oltiin 210metriä korkeella. Mut yllätti se silti vähäsen.
Lähettiin taapertamaan vastatuuleen kohti kallioitten reunaa ja siis melkein tuli tippa linssiin onnesta ja ilosta ja näkymä oli vaan kerta kaikkiaan niin UPEA ja kaunis, ettei kuvat tai sanat riitä mihinkään. Aurinko sattu paistaa just silloin ja räpsittiin kuvia niin pirusti. Kallioilla pääsee ns. siitä keskikohdasta joko oikeelle tai vasemmalle ja me päätettiin eka lähtee oikealle. Vasemmalle kattoessa näkymä oli se mitä tultiin kattomaankin. Kun päästiin korkeimmalle kohdalle niin tuuli oli niiin pirun kova, että meidän piti Emmankaa kävellä ihan käsikynkässä että päästiin eteenpäin. Sit lähdettiin takasinpäin ja aiottiin lähteä kiertää vasemmalle.
Vasemmalle mentäessä aita jatkui jonki matkaa, mutta sen puolen
kallioiden ylimmällä kohdalla aitaa ei enää ollutkaan. Me oltiin sen
verran nössyköitä ja itsesuojeluvaistoa löytyy kuitenki jonkin verran,
niin päätettiin olla menemättä aitaa pidemmälle. Tom vielä kertoi
bussissa, että usein kysytty kysymys on se, että onks kukaan kuollu
tuolla. Ja vastaus on, että kyllä, oliko viime vuonna 8, eikä mitään
itsemurhahommia vaan vahinkoja ja tyyliin selfieitä otettaessa, JUU EI
KIITTI, ei reunalle siis. Kaiken kukkuraks sadepilvet oli ilmestyny
taas takasin ja vettä tuli ja mutaa joka paikassa niin nope! Nähtiin
onneksi upeet näkymät silti siihen asti mihin aitaa riitti.
Kallioilla meillä oli aikaa olla n. 1h30min ja yli tunti meillä tossa kävellessä ja kuvia nappaillessa menikin. Vasemmalta puolelta vaaputtiin, kirjamiellisesti kun tuuli vähän hankaloitti kävelyä, kohti paikan kahvilaa mistä löyty kans wc, matkamuistomyymälä ja jonkin näkönen näyttely. Emma osti itelleen matkamuistoks termarin ja lähdettiikin siitä pika pikaa takas bussille, koska sinnekkin käveli sen päälle 10 minuuttia.
Sit olikin aika lähtee ajelemaan takas kohti Galwayta ja oltiin niin poikki. Tom kertoi jotain Irlantilaisia kansantarinoita ja nähtiin matkalla takasin ihania baby lampaita!!! Niin söpöjä, en kestä, haluun viedä kotiin yhen. Aluks meidän piti ajaa eri reittiä takasin, mutta sää meni niin huonoks, että palattiin samaa tietä ihan turvallisuus-syistä. Se ei haitannu ollenkaan, koska nukahdettiin Emmankaa hetkeksi molemmat hehe.
Tää reissu oli samanhintanen kun Connemarankin, eli 30kybää. Suosittelen ehdottomasti molempia, mut jos aikaa on rajallisesti niin sit valitsisin ennemmin Cliffs of Moherin retken kyllä!
Kiitsa ja Hei!
Fanny
PS. Noi kuvat jotenki nyt meni erikokosiks vaikka on samankokoset, mutta antaa nyt olla. Jos haittaa niin. Hittovie.
Käytettiin samaa retkimestajärkkääjää, kun millä olin silloin viikkoa aikaisemmin sunnuntaina ollu Connemarassa. Heräiltiin su aamusta siinä puol 9 ja valmistauduttiin lähtöön kohti Coach Stationia. Sieltä bussi lähtiki sitte kello 10 matkaan kohti Burrenia ja sitä kautta Doolinin pikkukylään, jonka jälkeen päästäis itessään kallioille.
Matkan varrella Burrenissa pysähdyttiin jo melko pian lähdön jälkeen yhen linnan raunioitten kohdalla ja päästiin otteleen kuvia. Piti mennä semmosen pikku muurin yli, missä oli ihan snadi rako ja se vasta oliki mielenkiintosta. Mutta hyvin selvittiin vaikka muutama daami vetikin siinä mutaan polvilleen.
Matka jatkui taas ja tällä kertaa muuten tykkäsin kuskista paljon enemmän, hän oli oikeesti hauska ja ei löpöttänyt liikoja historiasta eikä mitään pikkutarkkoja yksityiskohtia. Irkkumusaa soitettiin paljon kans mikä oli tosi jees! Seuraava minipysähdys tehtiin Baby Cliffs kallioilla, niiltä näkyi kanssa Cliffs of Moher mutta ne oli vielä tosi kaukana. Oltiin Emmankaa niin innoissaan jo noista Baby Cliffseistä että ei mitään rajaa. Sieltä sai makeita kuvia, kun sää oli just silloin aurinkoinen. Välillä tuli vettä, välillä rakeita, välillä räntää, mut onneks sitä aurinkoakin saatiin!
Baby Cliffseiltä suunnattiin sitten Doolinin pieneen kylään, missä päästiin syömään lounasta paikalliseen pubiin. Tais ollakkin ainoo pubi koko mestassa, mutta oli ihan jees! Monesti ruuat on ollu vaan vähän mauttomia, höh. Doolinissa aikaa oli tunti, ja syömisessä meniki melkee koko aika, kun koko bussilastillinen meni vetää mättöä. Mutta ehittiin onneks ottaa kuvat symppiksestä kadusta ja nätistä joesta mikä virtas Doolinin läpi.
Bussikuski Tom infos sit meille, että käytäis pikapysähdyksellä Doolinin satamassa, koska sieltä taas näkyis hienosti Moherin kalliot. Ja niin näky, mutta samantien kun jäätiin bussista ja kipitettiin merelle päin ottaa kuvia, niin ihan jäätävät rakeet alko paiskoo pitkin naamaa. Sain kokonaiset 2 kuvaa otettua, kun rakeet nipisti ja sattu niin paljon, että oli pakko juosta takasin bussiin. Hieno tää Irlannin sää kyllä!
No mutta SITTEN JEE, kohokohta, eli matka jatku kohti Cliffs of Moheria. Ajettiin satamasta sinne n. 10min ja sit päästiikin bussista ulos ja tadaaa, ihan jäätävä tuuli. No se nyt oli odotettavissa, koska oltiin 210metriä korkeella. Mut yllätti se silti vähäsen.
Lähettiin taapertamaan vastatuuleen kohti kallioitten reunaa ja siis melkein tuli tippa linssiin onnesta ja ilosta ja näkymä oli vaan kerta kaikkiaan niin UPEA ja kaunis, ettei kuvat tai sanat riitä mihinkään. Aurinko sattu paistaa just silloin ja räpsittiin kuvia niin pirusti. Kallioilla pääsee ns. siitä keskikohdasta joko oikeelle tai vasemmalle ja me päätettiin eka lähtee oikealle. Vasemmalle kattoessa näkymä oli se mitä tultiin kattomaankin. Kun päästiin korkeimmalle kohdalle niin tuuli oli niiin pirun kova, että meidän piti Emmankaa kävellä ihan käsikynkässä että päästiin eteenpäin. Sit lähdettiin takasinpäin ja aiottiin lähteä kiertää vasemmalle.
Kallioilla meillä oli aikaa olla n. 1h30min ja yli tunti meillä tossa kävellessä ja kuvia nappaillessa menikin. Vasemmalta puolelta vaaputtiin, kirjamiellisesti kun tuuli vähän hankaloitti kävelyä, kohti paikan kahvilaa mistä löyty kans wc, matkamuistomyymälä ja jonkin näkönen näyttely. Emma osti itelleen matkamuistoks termarin ja lähdettiikin siitä pika pikaa takas bussille, koska sinnekkin käveli sen päälle 10 minuuttia.
Sit olikin aika lähtee ajelemaan takas kohti Galwayta ja oltiin niin poikki. Tom kertoi jotain Irlantilaisia kansantarinoita ja nähtiin matkalla takasin ihania baby lampaita!!! Niin söpöjä, en kestä, haluun viedä kotiin yhen. Aluks meidän piti ajaa eri reittiä takasin, mutta sää meni niin huonoks, että palattiin samaa tietä ihan turvallisuus-syistä. Se ei haitannu ollenkaan, koska nukahdettiin Emmankaa hetkeksi molemmat hehe.
Tää reissu oli samanhintanen kun Connemarankin, eli 30kybää. Suosittelen ehdottomasti molempia, mut jos aikaa on rajallisesti niin sit valitsisin ennemmin Cliffs of Moherin retken kyllä!
Kiitsa ja Hei!
Fanny
PS. Noi kuvat jotenki nyt meni erikokosiks vaikka on samankokoset, mutta antaa nyt olla. Jos haittaa niin. Hittovie.
Kommentit
Lähetä kommentti